Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Markku DeFrost

rummut

Musiikillinen esihistoria

Synnyin 70–luvun loppuvuosina Loimaalla. Musikaalisuuden sain lahjaksi kai isältäni, joka oli ammattimuusikko ennen siirtymistään oikeisiin töihin. Isäni soitti rumpuja ja lauloi, joten instrumenttivalinta oli minulle jokseenkin selvää jo pienenä. Rumpujen soiton aloitin 80–luvun loppupuolella ja eka bändini oli nimeltään The Traitors. Kyseisessä bändissä lauloi ja soitti kitaraa muuten muuan Haapasalo. Ekan demomme ”hitti” oli pianoballadi Angel of Love (koskettimia soitti muuten Petrus Viitanen, joka sittemmin vaikutti Sanna ja lapset –yhtyeessä.). Mun eka rumpusetti oli joku brittiläinen halpismerkki mutta itse rummut oli puuta kuitenkin. Ne ostettiin yhdeltä isän tutulta 900:lla markalla. Noin vuoden soittamisen jälkeen sain uudet Asama–rummut. Ne oli mun mielestä tosi hienot, kiiltävät viininpunaiset. Runko oli jotain synteettistä massaa ja rummun sointi sen mukainen. Mutta ne oli kiiltävät!

Kesällä -91 rippileirini jälkeen perheemme muutti Joensuuhun ja muuttopäivänä minut konfirmoitiin Joensuun kirkossa. Kyseisessä tilaisuudessa soitti joitain tyyppejä ja koska olin rumpali ilman bändiä, menin esittäytymään porukan laulajalle. Hän oli Aki Tykki. Muutaman kuukauden kuluttua soitin Sydänyö-nimisessä suomirockbändissä, jossa olivat mukana Miki Pii, Aki Tykki ja Teemu Metsälä. Sydänyö oli mun eka semmonen vakavampi bändi ja sen kunniaksi investoin kesätyörahat ja ostin ”oikean” rumpusetin v. 1992. Se oli viininpunainen Pearlin BMX–setti (jossa oli neljä etutomia, riittipähän). Soitin sillä vuoteen 2004 saakka ja setin puuvirveli on minulla edelleen käytössä. Sydänyön kanssa soitimme aktiivisesti vuoteen 1996 asti, jolloin Aki ja Miki muuttivat Helsinkiin. Saimmepa kertaalleen oikein levy-yhtiönkin kiinnostumaan bändistämme. Sydänyön lisäksi soitin oikeastaan koko 90–luvun myös Sarnath–nimisessä death metal –kokoonpanossa, jonka kanssa teimme kolme levyä piskuiselle belgialaiselle levy-yhtiölle. Elokuussa 2000 muutin Helsinkiin ja Happoradio muodostui, kun vanhat soittokaverit löysivät toisensa ja basson varteen saatiin Enon oma poika Jami Motti.

Rooli Happoradiossa

Minun vastuullani on Happoradion viihde- ja raha-asiat. Olen yhtyeen virallinen pelle, joka hauskuuttaa / raivostuttaa kanssaihmisiään keikkamatkoilla. Olen suupaltti mutta väitän, että joskus tyhjänpäiväisen argumenttioksennuksen joukossa on myös viisauden siemen. Rock-yhtyeen on tehtävä yllättävän paljon erilaisia sopimuksia ja sitoumuksia. Ne ovat minun vastuullani. Hoitelen bändin keikkailuun, paitamyyntiin ja moneen muuhun asiaan liittyvää rahaliikennettä ja neuvottelen niihin liittyvät sopimukset eri tahojen kanssa. Siksi minua kutsutaan bändin juutalaiseksi. Musiikillisesti vastaan Happoradiossa siitä, että haikka tulee riittävästi eteen ja että treeneissä Akin ei tarvitse yksinään puolustaa jatkuvia tupakkataukoja.

Elämä Happoradion ulkopuolella

Matkailu on ehkä hienointa mitä voi olla. Tykkään käydä tutustumassa erikoisiin maihin ja jos saisin valita, en kävisi samassa maassa kahta kertaa, ennen kuin kaikki maailman itsenäiset valtiot on kierretty. Istuessani WC–pöntöllä, luen useimmiten maailmankarttaa ja suunnittelen sopivia lentoreitityksiä eksoottisiin maihin.

Toinen kiinnostukseni kohde liittyy postimerkkeilyyn. Minulla on 95% Suomessa julkaistuista ensipäiväkuorista ja osallistun aktiivisesti postimerkkihuutokauppoihin. Kun muut menevät Skiexpoon, minä menen postimerkkimessuille, ovat nimittäin aina samaan aikaan. Kun saan kasaan kaikki FDC–kuoret, aloitan kenttäpostin keräämisen.

Kyllä minä myös urheilen, toisinaan. Haapasalon kanssa aloitettiin sulkapallo muutama kuukausi sitten ja Akinkin kanssa on ollut puhetta tenniksestä. Jää nähtäväksi, milloin saadaan aikaiseksi.


©2019 Happoradio - suntuubi.com